Hirvien talo

Löysin Uumajan lähiseudulta kaksi kiinnostavaa kohdetta, jotka valitettavasti sijaitsivat keskenään hieman eri suunnilla, enkä todennäköisesti ehtisi molempiin samana päivänä. Päätin valita Älgets Hus - Hirvien talon Bjurholmissa, vaikkei se ollut lainkaan matkani varrella, koska hirvet.
Aikuisten sisäänpääsymaksu on noin 14€ ja hinta-laatusuhde oli mielestäni erittäin kohtuullinen.
En osannut hirveästi odottaa muuta mukavaa kuin hirvien taputtelua ja ruokintaa aitauksessa, mutta hintaan sisältyvä diashow esitelmineen, sarvikokoelma ja hirvimuseo olivat yllättävänkin kiiinnostavia. Paikassa olisi ollut myös hirvipomppulinna ja ravintola, mutta koska ruokalistalla oli ei ehkä niin yllättävästi hirveä, jätin molemmat kokeilematta.

En aiemmin tiennytkään hirvien pudottavan ne suuret sarvensa joka talvi ja kasvattavan aina kesän aikana hurjaa vauhtia uudet tilalle ja sarvien kokoero johtuu siitä, että vanhemmat eläimet pystyvät kasvattamaan suuremmat sarvet kuin nuoremmat yksilöt. Hirvet eivät myöskään näe värejä, eivätkä erota liikettä ellei siinä ole kontrastia, tämä selittänee osin miksi otuksilla on ikävänä tapana ryykiä suoraan autojen eteen.
Ruotsi näyttää olevan täynnä hirvitorneja ja museossa esiteltiin muun muassa tätä perinnettä kuvin, joista löytyi mm. kylpytynnyristä, armeijan ajoneuvosta ja asuntovaunusta tehtyjä hirvestyskoppeja.

Itse hirvet sitten, ensin päästiin tutustumaan kaksiin pieniin kaksosiin ja sen jälkeen mamma ja pappa hirviin. Etenkin kasvuvaiheessa olevat sarvet tuntuivat todella omituisilta, vähän kuin märiltä pesusieniltä. Tapaamiseen sisältyi paljon kuvaamista ja taputtelua, on ne niin ihania, silloin kun eivät tule tiellä vastaan.

                           

Taidetta Uumajassa

Ensisijainen kohteeni Uumajassa oli Bildmuseet, joka on sijainnut vuodesta 2012 asti uudessa arkkitehtonisestikin kiinnostavassa rakennuksessa Taidekampuksen yhteydessä.
Eri puolille rakennusta suuntautuvat siellä täällä sijaitsevat suuret ikkunat muodostavat oman teoksensa ympäröivästä näkymästä. Museo tarjoilee viidessä kerroksessa vaihtuvia näyttelyitä ja lisäksi löytyy hyvä myymälä ja kahvila.

Kahdessa kerroksista oli tällä hetkellä Ekologins Visionärer näyttelykokonaisuus. Minulle tärkeä oli erityisesti videoteos jossa eri valtioiden alueilla elävien alkuperäisheimojen edustajat kertoivat ihmisten ja yritysten vaikutuksista Amazonin sademetsään. Tämän näyttelyn teemoihin sopi omalla tavallaan myös kolmannen kerroksen vallannut ja aivan ehdoton suosikkini, John Akomfrahin vaikuttava videoteos Purple.

Årets svenska bilderbok voittajateosta, Sara Lundbergin Fågel i mig flyg vart den vill,  esittelevä näyttely oli myös mielenkiintoinen. Esillä oli alkuperäisiä akvarelli-ja kollaasitekniikalla tehtyjä kuvia ja materiaaleja, sekä lopullisia painettuja kirjoja. Oli hauska vertailla niitä keskenään ja nähdä detaljien lisääntyminen ja irrallisten osien rakentuminen kokonaisuudeksi.

http://www.bildmuseet.umu.se/sv/

Seuraavaksi suuntasin Umedalenin Veistospuistoon. Veistokset sijaitsevat ympäriinsä vanhan sairaala-alueen rakennusten pihoilla ja ympäröivässä metsässä.  En onnistunut löytämään alueelta minkäänlaista karttaa tai opasteita, joten teosten löytäminen melko sekavasta ympäristöstä oli ajoittain haastavaa. Onneksi olin katsonut netistä etukäteen, että teoksia on 44, löysin niistä 32 ja siinä vaiheessa sateen sanketessa päätin lopettaa kiertelyn ja jatkaa matkaa.
 (Puiston nettisivuilta näyttää löytyvän myös alueen kartta, mutta jostakin syystä puhelimeni ei sitä vierailullani näyttänyt.)

Veistosten vierelle rakennetut uudet asuintalot leikkipaikkoineen ja muina rakennelmineen aiheuttivat välillä hämmennystä onko kyseessä teos vai jokin muu rakenne. Dysfunctional Outdoor Gym -veistokseen olisin voinut vahingossa päästää lapset leikkimään.
Suosikkiteoksiini lukeutui mm. taiteilijoiden Winter & Hörbelt mineraalivesipullojen kuljetuskoreista rakennettu paviljonki Kastenhaus 1166.14, sekä pronssista valetut ja maalatut kengät, maahan upotetut kylpyammeet ja  mäntyihin ripustettu Love song for Umeå, vain muutamia mainitakseni.

 Kaarina Kaikkonen,  A Path II

(yksityiskohta teoksesta) Roland Persson, Untitled

Winter & Hörbelt, Kastenhaus 1166.14

The Art Guys,   Love Song for Umeå

Jaume Plensa,  Nosotros

http://umedalenskulptur.org

Äkkilähtö Lofooteille

Viime vuoden Islannin matkan jälkeen aloin haaveilemaan Lofooteista. Vaikka toive koko ajan taustalla olikin, mitään konkreettista en matkan eteen tehnyt aiemmin kuin kolme päivää ennen lähtöä. Kaikissa lukemissani matkakertomuksissa Lofooteista korostuu tämänkin kohteen kalleus. Halusin siis kokeilla kuinka edullisesti matkan pystyisi tekemään.
Suunnitelmana yöpyä autossa, syödä retkikeittimellä valmistettuja mukaan otettuja eväitä ja tutustua mahdollisimman pitkälle ilmaisiin tai edullisiin luonnonnähtävyyksiin.
Vaikken etukäteen hintoja ehtinyt tutkia, lautta- ja junamatkojen lisäksi soin itselleni ylellisen 60 euron päiväbudejtin, johon pitäisi sisältyä dieselit, ruokailut ja yöpymiset. Uskoisin 30 euronkin riittävän tarvittaessa, mutta lopussa nähdään kuinkas sitten kävikään.

Alunperin ajattelin ottaa autojunan Rovaniemelle ja ajaa sieltä loppumatkan. Näin olisin säästänyt etenkin hermokipuista kaasujalkaani. Sunnuntaina soitin varatakseni paikan, mutta VR:n asiakaspalveluhenkilön tietämättömyys yhdistettynä muutamiin muihin väärinkäsityksiin johti kuitenkin käsitykseen ettei extrapitkää Vitoamme huolittaisi kyytiin lainkaan. Puoli päivää olin jo luovuttamassa, kunnes keksin vaihtoehtoisen suunnitelman ja varasinkin lauttamatkan Vaasasta Uumajaan.

Pikaisten matkavalmistelujen jälkeen ajelin keskiviikkoaamuna kohti Vaasaa, tarkoituksena jatkaa suunnilleen saman tien Ruotsin ja Norjan läpi rannikolle Bodöön ja ottaa sieltä seuraava lautta Lofoottien läntisimpään päähän Moskenesiin. Lautalta otin esitteen Uumajan seudun nähtävyyksistä ja päätinkin tutustua niihin seuraavana päivänä. Ensimmäisen yön yövyin Umea First Camp Campingissa,  hyvät ja siistit palvelut muuten, mutta miinusta siitä että koko valtavalla alueella oli vain yksi wc-rakennus hyvin kaukana. Erityistä plussaa puolestaan todella tyylikkäästä minigolf-alueesta, jossa pelailin kierroksen ilta-auringossa.

Kuvia matkan varrelta

Kokemuksia Ravenala Attitude hotellista

Tulossa pian.

Ihmeiden talo

Tulossa pian.