Monista eri saarille tarjolla olevista katamaraaniretkistä valintaa tehdessämme päätimme unohtaa ennakkosuunnitelmat ja ostimme retken vaivattomasti hotellin rannalla päivittäin notkuvilta myyjiltä. Retki maksoi hieman vähemmän ( 4 henkilöä, 8000 rupiaa/197 euroa) kuin etukäteen katsomamme, sisälsi täysin samat jutut ja kuljetuksen saaren toisella puolella olevaan lähtösatamaan. Ile aux Cerfsia kaikki kehuivat kauneimmaksi saarista, joten siltä osin pitäydyimme suunnitelmassa, vaikka pohjoisrannikon saaret olisivat olleet paljon lähempänä majapaikkaamme. Retken ajankohtaa aikaistimme, koska sitä seuraaville parille päivälle oli kuulemma myrskyä tiedossa.
Retkijärjestelyjen ainoa miinuspuoli oli se, että meidät haettiin ensimmäisinä hyvin aikaisin aamulla ja sen jälkeen kiertelimme yli kaksi tuntia noutaen ihmisiä muilta hotelleilta. Me olimme kyydin ainut lapsiperhe ja oli hieman harmillista, että jouduimme herättämään Rion aamukuudelta vain istuaksemme monta tuntia autossa. Suora reitti hotelliltamme rantaan olisi ollut alle tunnin. Onneksi edes paluumatkalla kuljettaja ehdotti, että voimme tehdä reitin toiseen suuntaan korvaukseksi aamusta ja meidät palautettiin ensimmäisinä.
Ainut kerta kahden viikon aikana jonkun muun kyydissä, niin sattui pieni kolari. Juuri pysähdyttyämme lähtösatamaan joku rysäytti auton perään. Onneksi en ollut vielä ehtinyt avaamaan Rion turvavyötä.
Rannalta siirryttiin moottoriveneellä kauempana lahdella olevalle katamaraanille. Meillä oli taas omat pelastusliivit Riolle mukana ja hyvä niin, muilla lapsilla ei näemmä liivejä käytetty, vaikka matkan aikana siirryttiin monta kertaa veneestä toiseen välillä hyvinkin aaltoilevissa olosuhteissa ja liikuttiin paljon kannella.
Hieno aurinkoinen sää, sopivan tyynehkö meri, hauska miehistö ja kaikki muutkin elementit kasassa täydelliseen retkipäivään.
Jonkin matkaa purjehdittuamme näkyi merellä siellä täällä vetovarjojen lähtölauttoja. Katamaraanilla tiedusteltiin kiinnostaisiko pieni lento ja katsottuamme ensin erään pariskunnan suorituksen, ilmoitin Jennin ja Junon varjoilemaan. Minulla ei ollut yhtään käteistä mukana, mutta sovittiin että maksun voi suorittaa satamaan palattuamme. Lähdimme Rion kanssa mukaan, jotta ohjeet tulisivat varmasti ymmärretyiksi. Junolle annettiin lautalla vielä GoPro-kamera käteen ja hän sai kuvata ilmalennon.
Kahden hengen varjoilu ja kuvat+video muistikortilla 2500 rupiaa (62 euroa), ei paha hinta mielestäni. Minua ja Rioakin yritettiin kovasti saada kokeilemaan. Onneksi Rio ei halunnut, en tiedä olisiko tämä sopinut korkeanpaikankammolleni.
Matkaa jatkettiin ja seuraava pysähdys oli jokisuistossa, jossa siirryttiin taas moottoriveneeseen ja matkattiin jokea ylös katsomaan GRSA vesiputousta. Rannat olivat tiheän sademetsän peitossa ja lopussa saavuimme pienelle vesiputoukselle. Matkalla näimme jälleen apinoita hyppelemässä ja keikkumassa rannan puissa.
Katamaraanin perätuhtoon kiinnitetyllä grillillä oltiin käristetty matkan aikana kalaa, kanaa, patonkia ja muuta purtavaa lounasta varten. Ennen lounasta pysähdyttiin vielä avomerellä snorklaustuokiota varten. Merivirta oli vaan niin voimakas, ettemme liikkuneet uidessamme lainkaan eteenpäin vaan ajauduimme koko ajan kauemmas riutasta. Tämä olisi ollut ehkä tilaisuutemme nähdä elävää riuttaa ja runsaammin kaloja, mutta tämän jälkeen luovutimme ja snorklauslomastamme tuli snorklaukseton.
Lounaan jälkeen saavumme Ile aux Cerfsille. Ensi vaikutelma saaresta oli pieni järkytys. Valkoisten hiekkarantojen ja turkoosinsinisen meren sijaan näimme koko rannan pituudelta myyntikojuja, erilaisia vesiurheilupaikkoja ja ravintoloita. Saarella näytti olevan tarjolla myös kiipeilyradat ylhäällä puissa. Ei ihan odottamani autiosaari, olisi ehkä pitänyt sittenkin tutustua paremmin vaihtoehtoihin.
Onneksi saaren toinen puoli vastasi enemmän odotuksiamme ja varsinkin kahlaus kainaloiden korkeudelle ylettyvässä vedessä Rioa ja tavaroita kannatellen viereiselle saarelle teki retkestä oikein onnistuneen. Kahlauksen päässä oli kaunis autio saari, jossa ei edes ollut moniakaan ihmisiä useimpien jäädessä vilkkaammalle puolelle palvelujen äärelle. Kävelin rannalla ja lapset rakentelivat hiekkalinnoituksia aaltojen vietäväksi.
Paluumatkan juttelimme mukavan eteläafrikkalaisen perheen kanssa Suomesta ja Etelä-Afrikasta. Heillä oli mukanaan iso kulhollinen tyypillisiä afrikkalaisia taikinanaksuja ja perheen isä tarjosi meillekin aina kierroksen. Ilmeni että naksut olivat ensimmäinen ruoka koko matkalla, josta Rio todella innostui ja kun satuin mainitsemaan ettei hän ollut juurikaan syönyt mitään siihen mennessä, niin ystävällinen perhe pyysi miehistöltä pussin ja halusi ehdottomasti pakata loput naksut Riolle lahjaksi mukaan. Todella mukavia ihmisiä. Loppuloman Rio aina tiedustelikin retkeillessämme, onko hänen lahjansa mukana repussa, kun hänen teki mieli nauttia muutama naksu.
