Mauritiuksella ei ole juurikaan museoita tai muita ainutlaatuisia kohteita matkailijoille.
Sen vuoksi Blue Safari Submarine sukellusveneretket kuulostikin erityisen kiinnostavalta vaihtoehdolta yhden lomapäivämme ohjelmaksi. Firma itse kertoo maailmassa olevan ainoastaan 12 yritystä, jotka järjestävät huvisukellusretkiä asiakkaille ja Intian Valtamerellä he ovat kuulemma ainoa.
Heidän perusretkensä on vajaan tunnin sukellus 35 metrin syvyyteen kymmenpaikkaisella sukellusveneellä (75-120€), jossa jokaiselle matkustajalle on oma pyöreä ikkuna istuimen vieressä. Minä ja Rio istuimme eturivissä, jolloin meillä oli hyvä näkymä myös ohjaamon suuren etuikkunan kautta suoraan eteenpäin. Meidän lähdöllämme oli vain kuusi osallistujaa, joten halutessaan maisemia pystyi tarkkailemaan myös neljästä vapaasta ikkunasta.
Yrityksellä on myös mm. kahden hengen sukellusskoottereita (120-160€), joilla voi sukeltaa itsenäisesti, kylläkin vain kolmen metrin syvyydessä. Skootterin matkustajan tulee olla vähintään
8-vuotias, joten Rion kanssa tämä ei ollut vaihtoehto. Romanttisena vaihtoehtona on tarjolla myös avarammalla näköalaikkunalla varustettu sukellusvene vain kahdelle matkustajalle, jossa sukelluksen aikana nautitaan lounas (1730€).
Olin onneksi lukenut Trip Advisorista muutamia arvosteluita, miettiessäni onko retki varmasti hintansa arvoinen. Osa kävijöistä arvosteli huonoa näkyvyyttä, osaa huoletti turvallisuus ja osa kertoi tulleensa merisairaaksi. Osasin siis henkisesti varautua ainakin tulevaan huonovointisuuteen. Vaikka viime vuosina en ole enää kärsinyt niin pahasti matkapahoinvoinnista kuin aiemmin, niin Mauritiuksella jokainen retki merelle teki minut saman tien sairaaksi. Vaikka meri ei näyttänyt erityisen tyrskyiseltä, vene keinui ja velloi reilusti joka suuntaan. Kuljetusveneestä tukialukselle ja tukialukselta sukellusveneeseen siirtymiset olivatkin aallokossa heittelehtivien alusten vuoksi retken hankalin osuus. Turvallisuudesta meillä ei ollut mitään huomautettavaa, Riolle tarjottiin pelastusliivit alkuinfossa satamassa ja varmasti kaikki muutkin halukkaat olisivat sellaiset saaneet ottaa telineestä. Myös sukellusveneeseen siirryttyämme kapteeni opasti kattavasti miten toimitaan happitason jostain syystä laskiessa, miten aluksesta poistutaan hätätilanteessa ja kuinka saamme aluksen pintaan, jos hänelle sattuu jotakin. Retken aluksi epäilin hetken huonon näkyvyyden osuneen sille päivälle, mutta kyse olikin pääasiassa siitä, ettei sukelluksen aikana ympärillä ollut mitään nähtävää. Vasta pohjaan päästyämme näkyviin tuli enemmän kaloja.
Ensimmäiseksi saavuimme hylylle, joka on upotettu pohjaan joitakin vuosia sitten keinotekoiseksi riutaksi. Aluksen päällä kasvoikin jo hieman uutta korallia ja ympärillä uiskenteli jonkin verran hieman suurempiakin kaloja. Hylyn jälkeen jatkoimme koralliriutoille. Siellä näkyi enemmän elämää ja ilokseni näin myös pallokalan (ei pallona) suoraan ikkunani takana. Viimeiseksi siirryimme alueelle jossa on usein merikilpikonnia ja näimme lopulta neljä eri yksilöä, kaksi korallien seassa piileskelevää ja kaksi uiskentelevaa.
Retki ylitti odotukseni ja oli ehdottomasti hintansa arvoinen ainutlaatuinen kokemus. Ainut iso miinus on pakko antaa siitä, että yrittäessään taata meille matkustajille parhaat näkymät, kapteenimme ohjasi aluksen kolmesti liian lähelle törmäten riuttaan, varsinkin kerran pohja raapi pahasti koralleja pitkin. Koska saaren korallin tilanne on muutenkin erittäin huolestuttava, kaikissa aktiviteeteissa merellä tulisi ottaa huomioon sen suojelu. Sukellusretkellä katsoisin mieluummin kohdetta muutaman metrin kauempaa, kuin olisin osaltani tuhoamassa kymmenien vuosien kasvun edestä korallia. Varsinkin kun tämä retki toistuu monta kertaa päivittäin, olisi sen järjestäminen vastuullisesti erittäin tärkeää.
https://www.blue-safari.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti