La Vanille Nature Park

Yksi odotetuimmista kohteista oli La Vanille puiston jättiläiskilpikonnat. Rion lempieläin lehmän lisäksi on kilpikonna ja käytin niitä häpeämättömästi lahjontaan koko syksyn. Palkkioksi itsenäisistä vessakäynneistä lupasin viedä hänet Mauritiukselle katsomaan kilpikonnia. Viimeiset puoli vuotta onkin onnistuneiden suoritusten jälkeen yleisin kysymys ollut pääseekö hän nyt sitten sinne kilpikonnamatkalle. Toki.

Navigaattorimme erityisominaisuus oli olla tuntematta kohdetta lainkaan tai lopettaa opastaminen joitakin kilometrejä ennen määränpäätä. La Vanilleen löytäminen osoittautuikin odotettua hankalammaksi ja kaikki paikalliset joilta reittiä tiedustelimme olivat turhauttavan yksimielisiä siitä, että oikea reitti kulkee erinäisiä mutateitä sokeriruokopeltojen keskellä. Lopulta saimme hyvin henkilökohtaista palvelua ja poliisit ajoivat edellämme opastaen meidät peltosokkelon läpi. Saavuimme ehkä jotenkin epätyypillisestä suunnasta, koska lähtiessämme löysimme hieman järkevämmän tuntuisen reitin.

Näimme kilpikonnia kolmessa eri kohteessa ja La Vanille oli ehdottomasti parempi kuin Casela tai Pamplemousses kaikissa suhteissa, niin kilpikonnien kuin kävijöidenkin kannalta. Sadoilla monen kokoisilla kilppareilla oli upea iso puisto, jossa ne saivat vapaana möyriä ja kävijät käyskennellä niiden joukossa. Heille oli tarjolla mutaista aluetta, kuivaa aluetta, nurmikkkoa, lampea, pusikkoa ja katosta. Konnille sai myös ostaa ruokaa ja syöttää niitä. 

Puistossa on jo 20 vuotta ollut kilpikonnien kasvatusohjelma.  Eläimet tuntuivat viihtyvän hyvin ja monet pariskunnat olivat käyntimmekin aikana lisääntymispuuhissa.  Eri ikäisille vauvakonnille on omat 1-5 vuotiaiden aitauksensa.  Yksivuotiaat  näyttivät miniatyyreiltä aikuisten yksilöiden vierellä. kaksivuotiaat Aldabra jättiläiskilpikonnat ovat suunnilleen saman kokoisia kuin suomalaisissa kodeissa tutummat punakorvakilpikonnat, joten kaikkein suurimmat yksilöt voivat olla yli satavuotiaita.  Joidenkin uskotaan eläneen jopa yli 200-vuotiaiksi, mutta koska ne ovat eläneet tutkijoitaan pidempään, täysin luotettavaa dokumentaatiota ei ole vielä saatavilla.

Alueella on myös museo, jossa kerrotaan saarten kilpikonnien historiasta. Viittä kotoperäistä kilpikonnalajia  uskotaan eläneen Mascarene-saarilla jopa 300 000 yksilöä vielä 1600-luvun lopulla. Kilpikonnat olivat helppo saalis saarilla pysähtyville merimiehille ja niiden liha ja niistä saatava öljy olivat kysyttyjä tuotteita pitkille merimatkoille. Yhteen tynnyrilliseen öljyä tarvittiin yli 500 kilpikonnaa, joten niiden kanta hupeni nopeasti sukupuuttoon saakka samoihin aikoihin kuin dodotkin.

La Vanillessa kasvatettuja kilpikonnia siirrettiin vuonna 2006 Rodrigues-saarelle 490 kappaletta ja ne asuttavat siellä kaksi kilometriä pitkää suojaista laaksoa, jossa tämä uusi laji  korvaa sukupuuttoon kuolleen alkuperäislajin. Ne ovat sopeutuneet laaksoon hyvin ja alkaneet lisääntyä sielläkin. Laaksoon tavoitellaan noin 1000 yksilön kantaa tulevaisuudessa. Maailman suurin Aldabra yhteisö, 100 000 yksilöä,  asustaa Seychellien koskemattomalla Aldabra atollilla.

La Vanillessa on keskitytty kilpikonnien lisäksi krokotiileihin ja hieman valitettavasti puistossa on myös apinoita ja hedelmälepakoita, joiden elämä häkeissä ei ole ehkä ihan niin leppoisaa kuin kilpikonnakavereilla. Puiston sisäänkäynnin myymälässä on myös myynnissä krokotiilituotteita, kuten nahkoja päineen ja puiston ravintolan menusta löytyy ihan oma sivunsa krokotiiliruokalajeille, kuten krokoburgerille, joten näiden matelijoiden onnellisuus on varsin kyseenalaista.

Burgerit chillaa

Krokotiilialtaiden viereisessä hyönteis- ja perhosmuseossa oli hyvin laajat kokoelmat ja puunlehden ja keijujen näköiset perhoset ylempänä seinällä olivat niin kauniita ja erikoisia, etten lainkaan huomannut lähes kasvojeni edessä olevia lasipurkeistaan tuijottavia säilöttyjä käärmeitä, ennen kuin Jenni  tuli maininneeksi asiasta. Sen jälkeen poistuimmekin museosta.

http://lavanille-naturepark.com/index.php/en/accueil-1