Mark Twain kirjoitti kerran Mauritiuksen luodun ensin, sen jälkeen taivaan kopioksi Mauritiuksesta.
Tämän kuvauksen luin monestakin maasta kertovasta jutusta. Se on saattanut olla osuvampi aiemmin, nykyään saari ei ole enää ihan niin paratiisimainen kuin lainaus ja matkailuesitteiden kuvat uskottelevat, vaikka hyvin kaunis edelleen onkin.
Siitä huolimatta maa johon en varsinaisesti ollut suunnitellut matkustavani osoittautui tarkemmin tutustuessa täydelliseksi matkakohteeksi varsinkin lasten kanssa. Saari kuuluu Afrikkaan, mutta on kuten muutkin trooppiset saarivaltiot ja kaikilta osin hyvin epäafrikkalainen. Lasten kannalta parasta on se, ettei ole malariaa, bilhartsiaa tai mitään muitakaan muualla Afrikassa yleisiä haitallisia tauteja, eikä siis tarvitse syödä malarialääkkeitä, mikä usein on ollut heille kovin hankalaa. Täysin rabiesvapaa maa ei ole, mutta lähes, Mauritius ja Etelä-Afrikka jakavatkin viimeisen sijan listauksessa maanosan vuosittaisista rabiestapauksista. Tämäkin on hyvä asia, sillä kulkukoiria ja -kissoja on joka kadulla, ravintolassa, parkkipaikalla ja rannalla. Myös apinoita ja suuria lepakoita näkee helposti luonnossa. Mauritiuksella ei kuitenkaan ole lainkaan myrkyllisiä matelijoita tai hyönteisiä, joten luonnossa voi liikkua rauhallisin mielin.
Mitä enemmän maasta luin, sitä paremmalta se kuulosti ja vaihdoin jo varaamani Gambian matkan Mauritiukseen löydettyäni tavanomaista edullisemman lähdön. Kahden aivan ihanan, mutta raskaan autokiertomatkan ja campingelämän jälkeen kaipasin välillä lomaa, jossa minun ei tarvitse vaihteeksi tehdä mitään ja voi vaan rentoutua. Siksi valitsin aikoinaan lapsettomana kummastelemani, mutta lasten kanssa niin käteväksi osoittautuneen all-inclusive-loman huippuhienossa hotellista syrjässä kaikesta, jossa on tarjolla niin paljon tekemistä, ettei hotellilta välttämättä tarvitsisi edes poistua, joten jopa minä varmaan pystyn viihtymään siellä ainakin puolet päivistä.
https://hotels-attitude.com/en/the-ravenala-attitude/
Myös liikenne on melko rauhallista ja sujuvaa, joten autoilu lasten kanssa on yhtä turvallista kuin Euroopassakin. Ilman turvaistuinta en silti täälläkään aja, vaikka paikallisten lapset seisovat ja kiipeilevät autoissa ajon aikana. Jostain syystä jo kuukausia aiemmin auton vuokrauksen yhteydessä varaamani istuin ei koskaan saapunut ja odotettuani sitä toisena autonvuokrauspäivänä tunteja sovitusta ajasta, soitettuani ja kuultuani ettei sitä oltu vielä edes hankittu, kyllästyin odottamaan ja ostin sellaisen itse vuokra-autoomme.
Viereinen saari Reunion on tunnettu yhtenä maailman paikoista, jossa kohdistuu eniten haihyökkäyksiä ihmisiin ja siellä on meressä uimista rajoitettu kielloin. Mauritiuksella ei ole kuitenkaan tätäkään ongelmaa. Rannoilla ei ole edes merisiilejä. Tämä ei kuitenkaan ole hyvä asia, koska se liittynee vahvasti juuri siihen miksei saari ole enää ihan entisenlainen paratiisi.
Monin paikoin ympäri saarta varsinkin lähempänä rantoja olevat koralliriutat ovat täysin kuolleita. Kauempana merellä ja syvemmällä olevat ovat paremmin säilyneitä. Tämä oli hyvin suuri järkytys, samoin kuin keräämättömän muoviroskan määrä kaikilla näkemillämme rannoilla.
Ei suinkaan pahinta mitä olen maailmalla nähnyt, lähellekään, mutta nyt puhutaan paikasta joka on kaukana kaikesta, keskellä Intian Valtamerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti