Tarkoitettu tapahtuvaksi

Tarina erään ympyrän yllättävästä sulkeutumisesta.

Noin kaksikymmentä vuotta sitten luin vanhaa lehteä jossakin. Yksi artikkeli kiinnosti minua niin paljon, että luultavasti luvatta revin kyseiset sivut lehdestä mukaani. Irtonaiset sivut päätyivät yhteen Laatikoista. Kyseiset Laatikot ovat täyttäneet aiempien asuntojeni kellarikomeroita ja pyörivät yhä nykyäänkin nurkissa. Niihin kerään muille merkityksettömiltä ja satunnaiselta vaikuttavia papereita, jotka minulle ovat muistoja, potentiaalisia inspiraation lähteitä tai jonakin hetkenä muuten merkitykselliseltä tuntuneita.

Tammikuulle jatkuneen joulusiivouksen myötä törmäsin eräänä päivänä yhtä Laatikkoa läpikäydessäni tuohon mainittuun, elokuussa 1973 Valituissa Paloissa julkaistuun artikkeliin, jonka toki olin jo välillä vuosiksi unohtanut. Se on kertomus postimiehestä, joka yksinään käsityönä rakensi 33 vuoden ajan, aina työpäiviensä jälkeen yötä myöten, satumaista eksoottista palatsia. Mietin lukisinko jutun heti uudelleen, siirsin sen sitten myöhempään, vilkuiltuani kuitenkin kuvat yhä edelleen mielikuvitustani suuresti kiehtovasta rakennelmasta.

Matkasuunnitelmia tehdessäni löysin tänään sivuston, jossa esiteltiin Ranskan kiinnostavimpia luontokohteita. Päätin valita niiden joukosta muutaman Luxembourgista Barcelonaan väliselle matkalle sopivan, sille osuudelle kun en ollut suunnitellut vielä mitään ohjelmaa. Löysinkin kolme mielenkiintoista kohdetta, mikä oli aivan riittävästi. Sattumalta päätin kuitenkin katsoa monien sivustolta löytyneiden aiheiden joukosta vielä Ranskan kauneimmat kylät, vaikka yleensä museoiden lisäksi minua ei niinkään innosta kaupungit vaan luonnonnähtävyydet. Monet kylistä olivat niin viehättäviä, että päädyin etsimään jokaisen google.mapsista ja katsomaan osuisiko joku lähelle matkareittiämme. Ainut reitin varrelle osuva kylä oli kuitenkin juuri se, joka ei kuvituskuvassa ollut näyttänyt kovinkaan kiinnostavalta. Siksipä etsin seuraavaksi kuvahaulla lisää kuvia kyseisestä kylästä (Perouges France).

En edes muista löytyikö kyseisestä kylästä kauniita tai kiinnostavia valokuvia, koska kaiken huomioni vei yksi pieni kuva kaikkien muiden joukossa. En voinut uskoa, että haettuani satunnaisen ranskalaisen kylän kuvia, kylän josta en viisi minuuttia aiemmin ollut koskaan kuullutkaan, löytäisinkin postimiehen palatsin.

Ferdinand Chevalin uskomaton, ilmeisesti hyvin kuuluisa luomus, jonka en edes muistanut sijaitsevan Ranskassa tai tiennyt olevan yhä olemassa ja avoinna vierailijoille, on vain 24 kilometrin päässä alkuperäiseltä Euroopan läpi kulkevalta reitiltämme ja toisaalta yli 120km päässä kylästä, jonka kuvia etsiessäni sen vahingossa löysin. 
  
http://www.facteurcheval.com/en/index.html

Caravan-messut

Autolomailijana on tullut monta kertaa vuosien varrella mietittyä olisiko oikea matkailuauto järkevä vaihtoehto meille. Haaveissani se edustaisi mahdollisuutta seikkailla vapaasti missä tahansa. Toisaalta todellisuudessa näkee sadoittain karavaanareita ahtautuneina leirintäalueille etutelttoineen ja pihakalusteineen sen oloisina etteivät aio liikahtaa tuumaakaan.
Voinhan tietysti kuvitella, että me kulkisimme omia polkujamme, mutta ajokki vaatii jäte-ja vesihuoltoa sekä sähköä, joten ehkä leiriytymisen vapautta löytyy vain mainoskuvastoista.

Ennen ajattelin myös asuntoauton olevan ainut vaihtoehto ja haaveilin yhdestä tietystä Hobbysta vuosia. Sitten tajusin perheemme kasvaneen ulos useimmista automalleista ja ainoan mahdollisen vaihtoehdon olevan asuntovaunu, joita olen kammonnut aiemmin aivan erityisesti. Mutta onhan se kätevä. Silloin matkassa voi olla niin monta ihmistä kuin autoon mahtuu, meidän tapauksessamme siis yhdeksän, mikä onkin aina ollut tarpeeksi paitsi viime kesänä, kun lapsia oli tavallista enemmän.
Matkustajilla on myös todennäköisesti turvallisempaa, koska matkailuautot näyttävät kolaritilanteissa olevan tehty pahvista ja henkilöautoista löytyy sentään monia turvavarusteita.
Matkakohteessa liikkuminen on myös kätevämpää, kun perässä vedettävän talon voi laittaa parkkiin lomakohteen campingalueelle ja liikkua autolla normaalisti, mahtuen ahtaampiinkin paikkoihin ja pysäköinti onnistuu parkkihalleissakin.

Suuntasimme siis huviksemme Caravan-messuille, kun sellaiset satuin netistä bongaamaan ja yhtenä luentoaiheena vieläpä oli Autolla Eurooppaan. K ihmetteli mitä lapset siellä muka tekisivät, minä vaan hymyilin ja sanoin katsellaan miten käy. Itse pidin lapsena kovasti käynnistä venenäyttelyssä ja selailin pitkään kuvastoja mökillä, haaveillen eri malleista. Lempiveneeni noin 10-vuotiaana muistan yhä, Finnsport 8500 ja vaikkei meille koskaan hankittu venettä, eikä veneily edes kiinnosta minua, niin vieläkin kyseinen vene ilahduttaa, jos sellainen jossain vilahtaa.

Siellähän lapset sitten viidestään touhottivat autosta ja vaunusta toiseen huudellen tämä on paras, ostetaan tämä ja taas kohta uudelleen löytyi sopiva vaunu meidän perheelle. Etenkin mallit joissa oli erillinen lastenhuone ja kolmikerrossänky herättivät ihastusta perheen junioreissa.

Neljä suosikkiamme olivat:
1) Dehtleffs 740 RFK
2) Hobby 720 KFU
3) Fendt Saphir 659 SKM
ja tietysti vanha suosikkimme Knaus Lifestyle 550 (aiempi malli oli kyllä hienompi) 
Kyseisten vaunujen hinnat ovat väliltä 25000-44000, eli keskihintaisia, mutta eivät nyt silti ihan budjetissamme.

Vaikka vaunujen katselu sai aikuisetkin vähän innostumaan, niin lopulta taas mietittiin, että kyllä varsinkin uuden vaunun hinnalla aika monta matkaa yöpyy vaikka hotellissa ja toisaalta laivamatkat vaunupaikkoineen, polttoainekulut, leirintäaluemaksut ja kaikki muut oheiskulut tuovat paljon lisämenoa. Mietityttää myös onko mielekästä raahata asuntoa mukanaan, kun ainakin tähän asti matkoillamme on pyritty minimoimaan majapaikassa vietetty aika ja liikuttu kohteessa aamusta iltamyöhään.  Osa matkojen hauskuutta on myös löytää toisinaan aivan mielettömiä yöpymispaikkoja, ihmisten kodeissa, vanhoissa kartanoissa, veneissä, pienillä saarilla, kelluvissa bambumajoissa, erikoisissa hotelleissa jne.
Toisaalta vaunu olisi aina valmiina lähtöön, joten ainakin pieniä kotimaanmatkoja tulisi varmasti tehtyä paljon nykyistäkin enemmän.
Hauskinta voisi olla ostaa halvalla vanha vaunu ja tuunata siitä jotakin erilaista, vaikka sirkusvaunu-teemainen, koska synnyin valitettavasti sata vuotta liian myöhään liittyäkseni kiertävään sirkukseen. (Toteutumaton lapsuuden haave tämäkin. Kilpaili unelmien kärkisijoista uskomattoman upeisiin seikkailuihin joutuvan salapoliisittaren ja kuuluisan arkkitehdin kanssa.)

Kotona K sanoikin sitten, että olet kyllä siitä harvinainen, että oikeasti matkustaisit ja nukkuisit mieluummin tavallisessa autossa, jos voisit valita. Mielestäni vähemmän on enemmän, silloin keskittyy kokemiseen ja näkemiseen. Kotiin palataan oleilemaan.

Autoasujat

Laivamatkan jälkeiset yhdeksän yötä asumme autossa. Se on hauskaa, edullista ja antaa mahdollisuuden pysähtyä tarvittaessa ihan missä tahansa. Ajan yksin ainoana aikuisena ensimmäiset 2600 kilometriä ja suunnittelin ajavani välillä myös yöllä, etenkin pidempiä pätkiä tylsillä moottoriteillä, kun lapset nukkuvat. On siis tärkeää, että voin itsekin pitää helposti lepotauon heti jos siltä tuntuu. Yleensä nukun todella vähän ja valvon myöhään, enkä milloinkaan nukahda vahingossa jotakin tehdessäni, kuten ajaessani, joten en sinänsä oleta väsyväni liikaa. On silti hyvä, että paluumatkalla on mukana myös toinen kuljettaja, sillä varsinkin loppumatkan viimeisinä kolmena päivänä tulee riittämään molemmille todella paljon ajamista vuorotellenkin. Myös Alppien ylitys ja muut vuoristotiet olisivat minulle aiempien kokemusten mukaan ongelmallisia tai täysin mahdottomia, koska kärsin niin valtavasta korkean paikan kammosta, etten pysty ajamaan lainkaan kapeilla ja jyrkillä vuoristoteillä, jos tien vieressä on pudotus.  En edes pysty aina pitämään silmiäni auki niinä hetkinä todella nimensä ansaitsevalla pelkääjän paikalla.

Olemme Junon ja Neon kanssa yöpyneet aiemminkin autossa kiertäessämme Saariston Rengastien. Silloin meillä oli iso Nissan Pathfinder maasturi, jonka tavaratilaan mahtui 120cm patja ja hyvin kolme ihmistä nukkumaan. Tätä matkaa suunnitellessa taloudessamme on ollut yhdeksänpaikkainen Mercedes-Benz Vito, jonne olen ajatellut rakentaa taakse hieman yöpymis- ja säilytystilaa. Mittausteni mukaan tähän autoon saa 140cm leveydeltä nukkumatilaa. Meillä auto vaihtuu melko usein ja olenkin jännityksellä odottanut, millä autolla mahdan matkaan lopulta lähteä. Finnlinesilta jo varmistin, että lippuihin varmasti saa rekisterinumeron vielä jälkikäteen muuttaa ja se onkin ainut muutos, jonka näihin edullisempiin lippuihin saa tehdä.

Uudessa-Seelannissa teimme aikoinaan ystäväni kanssa pakettiautoon vähän vastaavanlaisen ratkaisun, jota nyt suunnittelen. Siinä autossa asuimme silloin toista kuukautta kiertäessämme koko maan. Alkumatkan pärjäsimme jotenkuten edellisten itävaltalaisomistajien jättämällä öisin itsestääntyhjenevällä ilmapatjalla, kunnes päätimme tutustua paikalliseen rautakauppaan ja vietimme päivän rakennellen. Tulimme kyllä panostaneeksi sisustukseen vähän turhaankin (uusien osien violetiksi maalaaminen saattoi olla liioittelua), koska siinä vaiheessa kuvittelimme joko palaavamme rakkaan automme luokse vielä uudelleen tai ainakin nostavamme sen jälleenmyyntiarvoa, joka sekin osoittautui virhearvioksi, koska matkamme lopulla huhtikuussa alkoi talvi ja matkailusesonki hiipui yllättävän paljon. 
Siellä campervan-tyylinen matkailu on kuitenkin varsinkin kesäkaudella todellla suosittua ja yleistä, joten levähdyspaikkoja, joista löytyy ruokailupaikat, wc:t ja monilta rannoilta jopa (kylmät) suihkut, on runsaasti ja yöpymispaikan löytämisessä suurin ongelma onkin lähinnä valinnanvaikeus upeiden maisemien välillä.  

Englannissa ja Irlannissa olen myös yöpynyt muutamia kertoja ihan tavallisessa henkilöautossa parkkipaikoilla ja huoltoasemien pihoilla. Useimmilla road tripeilläni olen kuitenkin pysähtynyt satunnaisissa kaupungeissa ja kylissä, etsien yöpymispaikan maasta riippuen joko netin varauspalveluista saman päivän aikana tai paikan päällä kysellen illalla jonnekin pysähdyttyäni. Välillä etsien ihan kirjaimellisesti, kuten Kuubassa säännöllisten iltaisten parin tunnin sähkökatkosten aikana lähes täysin pimeissä kaupungeissa, joihin kelmeää valoa toivat vain muutamien talojen kuisteille ripustetut valkoista valoa hohtavat kannettavat valaisimet, joiden luokse naapurusto oli kerääntynyt viettämään iltaansa. Yöpaikka löytyi usein autioita kapeita katuja hiljaa ajellen ja taskulampun valossa ovenpieliä tutkaillen, yrittäen löytää virallista merkkiä, joka tarkoittaa kyseisessä kodissa tarjottavan majoitusta.

Muutamia matkoja olen tehnyt moottoripyörällä tai polkupyörällä, mutta useimmat autolla kiertäen. Osalla matkoista olen myös telttaillut, joko leirintäalueilla tai muissa pusikoissa. Nukun silti mieluummin autossa, koska en erityisesti nauti, varsinkaan yksin, teltan pystyttämisestä esimerkiksi myöhään illalla pitkän päivän lopuksi ja aamulla aikaisin jälleen sen purkamisesta ja tavaroiden siirtelystä edestakaisin. Auto on telttaa mukavampi myös sateella ja myrskyssä. Se myös luo illuusion siitä, että tavarat olisivat telttaa paremmin turvassa, vaikka todellisuudessa ammattilainen varmaankin aukaisee auton kuin auton yhtä helposti kuin vetoketjun.

Lasten kanssa matkustaessa yövymme camping-alueilla. Keski-Euroopassa ei muutenkaan ole samanlaisia jokamiehenoikeuksia, kuin meillä Suomessa, joten se on helpoin, luvallisin ja turvallisin vaihtoehto. Laskin etukäteen mitä auto plus me neljä yhteensä maksaisimme leiriytyessämme neljä yötä Amsterdamissa, kaksi Bryggessä, yhden Luxembourgissa ja kaksi luultavasti jossakin päin Ranskaa. Lopputulos oli 240 euroa yhdeksältä yöltä. Naurettavan halpaa, 18-30€/yö. Vertailun vuoksi mainittakoon, että yksi yö hotellissa Monacossa (no ei ehkä reiluin vertailukohde) maksaisi koko perheeltämme yli 500 euroa Booking.comin tarjoamassa halvimmassa vaihtoehdossa.
Laskutoimituksen jälkeen aloin katselemaan camping-alueita myös paluumatkalle ja päätin tilata auton lisävarusteeksi kolmen hengen teltan, jotta koko perhe mahtuu mukaan leiriytymään. Yleensä pidämme eniten mahdollisimman rauhallisista luonnonläheisistä leirintäpaikoista, joissa on upeat näköalat ja mahdollisuus johonkin erityiseen kokemukseen. Toisaalta esimerkiksi Italiasta löytyy aivan upeita leirintäalueita lapsiperheille. On vesipuistoja, carting-ratoja ja vaikka mitä. Emme silti taida mennä niin hyvin varustettuun paikkaan, koska tarkoitus on keskittyä tutkimaan paikallisia nähtävyyksiä, eikä viettää koko lomaa leirintäalueella.

7000 kilometriä matkasuunnitelmia

Puolitoista vuotta sitten Junon piti valita koulussa aloittaako ranskan tai espanjan kielen opinnot. Lopulta lahjoin lapseni ottamaan valinnaiskielen lupaamalla automatkan keväällä  Barcelonaan, jos espanjan opiskelu sujuu hyvin. Kymppejä tuli koko ajan, mutta toukokuussa minulle tuli yllättävä työtilanne emmekä päässeetkään matkaan ja suunnitelma jäi odottamaan seuraavaa kevättä. 

Syksyllä ryhdyin jatkamaan matkareitin suunnittelua, mennäänkö Ruotsin vai Saksan

kautta, miettimään mielenkiintoisia pysähdyspaikkoja, katselemaan majoitusvaihtoehtoja ja tekemään alustavia varauksia sekä ihan ensitöikseni hain lapsille lomaa koulusta kuukaudeksi. Siinä vaiheessa kun oli jo selvää, että jos sinne asti autolla lähdetään, katsellaan samalla vähän enemmänkin Eurooppaa. Ajoittamalla matkan pääsiäis- ja vappuvapaiden kohdalle sekä lähdön perjantai-iltaan ja paluun alkuviikkoon, saamme 33 vuorokauden matka-ajan 20 arkipäivän poissaoloilla.

Kiireisen joulukuun jälkeen tajusin, että nyt on pakko aloittaa matkavalmistelut täydellä teholla, koska lähtöpäivään on enää 11 viikkoa. Olin jo ostanut ilman muutosoikeutta olevat liput puoleen hintaan autolautalle Saksaan ja monissa kohteissa alkoivat kaikki majoitukset olla täyteen varattuja. Varsinaisesta alkuperäisestä matkakohteestamme Barcelonasta olin jo syksyllä varannut kolmekin eri hotellia, joten se osuus oli hyvin hoidossa, mutta esimerkiksi Cinque Terren kaikki kylät olivat jo aivan täynnä. Aloin myös ymmärtämään, että pieni Espanjan matkamme oli muuttumassa suunniteltua suuremmaksi seikkailuksi, siksi tämä elämäni ensimmäinen blogi tästä ja tulevista matkoista.

Lopullinen reittisuunnitelma on nyt valmiina. Matkan varrella se kuitenkin joustaa ja muuttuu tilanteen mukaan ja toivottavasti yllättäviin sattumuksiin ja viivästyksiin varatut välipäivät riittävät pitämään meidät aikataulussa, jotta olemme oikeina päivinä ennalta varatuissa majoituksissamme. Näin kilometreissä pitkälle matkalle majoitusten ennalta varaaminen vaatii todella paljon matka-aikojen laskemista ja suunnittelutyötä ja saattaa silti osoittautua mahdottomaksi toteuttaa aikataulua käytännössä. Google Maps on aina hyödyllinen apuri. Aiemmin olen tehnyt pitkät road tripit paljon suurpiirteisimmillä suunnitelmilla ja varannut enintään ensimmäiset yöpymiset etukäteen. Koska tämä on ensimmäinen autoilulomani ympäri matkailijan kannalta kalliimpaa Keski-Eurooppaa ja samalla ensimmäinen pitkä road trip lasten kanssa päädyin kuitenkin varaamaan joitain edullisia majoituksia pidemmille pysähdyksillemme etukäteen. Neljän kuukauden päästä sitten nähdään miten aikataulutus onnistui.

Matkamme alkaa maaliskuun lopussa laivalla Helsingistä Saksaan, sieltä jatkamme Amsterdamiin, Bryggeen, Brysseliin, Luxembourgiin ja Ranskan läpi Barcelonaan, jonne olisi tarkoitus saapua kymmenentenä päivänä lähdöstä. Matkan alkuosuuden matkustan poikien kanssa keskenään ja Barcelonaviikon loppupuolella tapaamme sinne suoraan lentävät K:n ja Jennin ja jatkamme yhdessä autolla takaisin kotia kohti muutaman mutkan kautta.

Barcelonasta suuntaamme Andorraan, sieltä Carcassonneen ja Ranskan etelärannikkoa Monacoon, sitten Italiaan, jossa ensimmäisenä kohteena Cinque Terre, Pisan kautta Toscanaan Tarot Gardeniin, Firenzeen, Carpiin ja Venetsiaan. Italiasta Sveitsin, Liechtensteinin ja Itävallan kautta Saksaan Neuschwansteinin linnaan ja Berliiniin ja lopuksi Tanskan ja Ruotsin kautta kotiin vapun jälkeen.
Jo tässä vaiheessa suunnitelmia alkaa olemaan niin paljon (liikaa), että en taida uskaltaa edes vilkaista enää yhtäkään nettisivustoa tai matkaopasta, jotten vaan löydä lisää kiinnostavaa nähtävää matkan varrelta. Etenkin kun tähän astiset "matkan varrella" olevat lisäykset ovat tehneet sellaisia 500km hyppäyksiä reitiltä.