Caravan-messut

Autolomailijana on tullut monta kertaa vuosien varrella mietittyä olisiko oikea matkailuauto järkevä vaihtoehto meille. Haaveissani se edustaisi mahdollisuutta seikkailla vapaasti missä tahansa. Toisaalta todellisuudessa näkee sadoittain karavaanareita ahtautuneina leirintäalueille etutelttoineen ja pihakalusteineen sen oloisina etteivät aio liikahtaa tuumaakaan.
Voinhan tietysti kuvitella, että me kulkisimme omia polkujamme, mutta ajokki vaatii jäte-ja vesihuoltoa sekä sähköä, joten ehkä leiriytymisen vapautta löytyy vain mainoskuvastoista.

Ennen ajattelin myös asuntoauton olevan ainut vaihtoehto ja haaveilin yhdestä tietystä Hobbysta vuosia. Sitten tajusin perheemme kasvaneen ulos useimmista automalleista ja ainoan mahdollisen vaihtoehdon olevan asuntovaunu, joita olen kammonnut aiemmin aivan erityisesti. Mutta onhan se kätevä. Silloin matkassa voi olla niin monta ihmistä kuin autoon mahtuu, meidän tapauksessamme siis yhdeksän, mikä onkin aina ollut tarpeeksi paitsi viime kesänä, kun lapsia oli tavallista enemmän.
Matkustajilla on myös todennäköisesti turvallisempaa, koska matkailuautot näyttävät kolaritilanteissa olevan tehty pahvista ja henkilöautoista löytyy sentään monia turvavarusteita.
Matkakohteessa liikkuminen on myös kätevämpää, kun perässä vedettävän talon voi laittaa parkkiin lomakohteen campingalueelle ja liikkua autolla normaalisti, mahtuen ahtaampiinkin paikkoihin ja pysäköinti onnistuu parkkihalleissakin.

Suuntasimme siis huviksemme Caravan-messuille, kun sellaiset satuin netistä bongaamaan ja yhtenä luentoaiheena vieläpä oli Autolla Eurooppaan. K ihmetteli mitä lapset siellä muka tekisivät, minä vaan hymyilin ja sanoin katsellaan miten käy. Itse pidin lapsena kovasti käynnistä venenäyttelyssä ja selailin pitkään kuvastoja mökillä, haaveillen eri malleista. Lempiveneeni noin 10-vuotiaana muistan yhä, Finnsport 8500 ja vaikkei meille koskaan hankittu venettä, eikä veneily edes kiinnosta minua, niin vieläkin kyseinen vene ilahduttaa, jos sellainen jossain vilahtaa.

Siellähän lapset sitten viidestään touhottivat autosta ja vaunusta toiseen huudellen tämä on paras, ostetaan tämä ja taas kohta uudelleen löytyi sopiva vaunu meidän perheelle. Etenkin mallit joissa oli erillinen lastenhuone ja kolmikerrossänky herättivät ihastusta perheen junioreissa.

Neljä suosikkiamme olivat:
1) Dehtleffs 740 RFK
2) Hobby 720 KFU
3) Fendt Saphir 659 SKM
ja tietysti vanha suosikkimme Knaus Lifestyle 550 (aiempi malli oli kyllä hienompi) 
Kyseisten vaunujen hinnat ovat väliltä 25000-44000, eli keskihintaisia, mutta eivät nyt silti ihan budjetissamme.

Vaikka vaunujen katselu sai aikuisetkin vähän innostumaan, niin lopulta taas mietittiin, että kyllä varsinkin uuden vaunun hinnalla aika monta matkaa yöpyy vaikka hotellissa ja toisaalta laivamatkat vaunupaikkoineen, polttoainekulut, leirintäaluemaksut ja kaikki muut oheiskulut tuovat paljon lisämenoa. Mietityttää myös onko mielekästä raahata asuntoa mukanaan, kun ainakin tähän asti matkoillamme on pyritty minimoimaan majapaikassa vietetty aika ja liikuttu kohteessa aamusta iltamyöhään.  Osa matkojen hauskuutta on myös löytää toisinaan aivan mielettömiä yöpymispaikkoja, ihmisten kodeissa, vanhoissa kartanoissa, veneissä, pienillä saarilla, kelluvissa bambumajoissa, erikoisissa hotelleissa jne.
Toisaalta vaunu olisi aina valmiina lähtöön, joten ainakin pieniä kotimaanmatkoja tulisi varmasti tehtyä paljon nykyistäkin enemmän.
Hauskinta voisi olla ostaa halvalla vanha vaunu ja tuunata siitä jotakin erilaista, vaikka sirkusvaunu-teemainen, koska synnyin valitettavasti sata vuotta liian myöhään liittyäkseni kiertävään sirkukseen. (Toteutumaton lapsuuden haave tämäkin. Kilpaili unelmien kärkisijoista uskomattoman upeisiin seikkailuihin joutuvan salapoliisittaren ja kuuluisan arkkitehdin kanssa.)

Kotona K sanoikin sitten, että olet kyllä siitä harvinainen, että oikeasti matkustaisit ja nukkuisit mieluummin tavallisessa autossa, jos voisit valita. Mielestäni vähemmän on enemmän, silloin keskittyy kokemiseen ja näkemiseen. Kotiin palataan oleilemaan.