Laivamatkan jälkeiset yhdeksän yötä asumme autossa. Se on hauskaa, edullista ja antaa mahdollisuuden pysähtyä tarvittaessa ihan missä tahansa. Ajan yksin ainoana aikuisena ensimmäiset 2600 kilometriä ja suunnittelin ajavani välillä myös yöllä, etenkin pidempiä pätkiä tylsillä moottoriteillä, kun lapset nukkuvat. On siis tärkeää, että voin itsekin pitää helposti lepotauon heti jos siltä tuntuu. Yleensä nukun todella vähän ja valvon myöhään, enkä milloinkaan nukahda vahingossa jotakin tehdessäni, kuten ajaessani, joten en sinänsä oleta väsyväni liikaa. On silti hyvä, että paluumatkalla on mukana myös toinen kuljettaja, sillä varsinkin loppumatkan viimeisinä kolmena päivänä tulee riittämään molemmille todella paljon ajamista vuorotellenkin. Myös Alppien ylitys ja muut vuoristotiet olisivat minulle aiempien kokemusten mukaan ongelmallisia tai täysin mahdottomia, koska kärsin niin valtavasta korkean paikan kammosta, etten pysty ajamaan lainkaan kapeilla ja jyrkillä vuoristoteillä, jos tien vieressä on pudotus. En edes pysty aina pitämään silmiäni auki niinä hetkinä todella nimensä ansaitsevalla pelkääjän paikalla.
Olemme Junon ja Neon kanssa yöpyneet aiemminkin autossa kiertäessämme Saariston Rengastien. Silloin meillä oli iso Nissan Pathfinder maasturi, jonka tavaratilaan mahtui 120cm patja ja hyvin kolme ihmistä nukkumaan. Tätä matkaa suunnitellessa taloudessamme on ollut yhdeksänpaikkainen Mercedes-Benz Vito, jonne olen ajatellut rakentaa taakse hieman yöpymis- ja säilytystilaa. Mittausteni mukaan tähän autoon saa 140cm leveydeltä nukkumatilaa. Meillä auto vaihtuu melko usein ja olenkin jännityksellä odottanut, millä autolla mahdan matkaan lopulta lähteä. Finnlinesilta jo varmistin, että lippuihin varmasti saa rekisterinumeron vielä jälkikäteen muuttaa ja se onkin ainut muutos, jonka näihin edullisempiin lippuihin saa tehdä.
Uudessa-Seelannissa teimme aikoinaan ystäväni kanssa pakettiautoon vähän vastaavanlaisen ratkaisun, jota nyt suunnittelen. Siinä autossa asuimme silloin toista kuukautta kiertäessämme koko maan. Alkumatkan pärjäsimme jotenkuten edellisten itävaltalaisomistajien jättämällä öisin itsestääntyhjenevällä ilmapatjalla, kunnes päätimme tutustua paikalliseen rautakauppaan ja vietimme päivän rakennellen. Tulimme kyllä panostaneeksi sisustukseen vähän turhaankin (uusien osien violetiksi maalaaminen saattoi olla liioittelua), koska siinä vaiheessa kuvittelimme joko palaavamme rakkaan automme luokse vielä uudelleen tai ainakin nostavamme sen jälleenmyyntiarvoa, joka sekin osoittautui virhearvioksi, koska matkamme lopulla huhtikuussa alkoi talvi ja matkailusesonki hiipui yllättävän paljon.
Siellä campervan-tyylinen matkailu on kuitenkin varsinkin kesäkaudella todellla suosittua ja yleistä, joten levähdyspaikkoja, joista löytyy ruokailupaikat, wc:t ja monilta rannoilta jopa (kylmät) suihkut, on runsaasti ja yöpymispaikan löytämisessä suurin ongelma onkin lähinnä valinnanvaikeus upeiden maisemien välillä.
Englannissa ja Irlannissa olen myös yöpynyt muutamia kertoja ihan tavallisessa henkilöautossa parkkipaikoilla ja huoltoasemien pihoilla. Useimmilla road tripeilläni olen kuitenkin pysähtynyt satunnaisissa kaupungeissa ja kylissä, etsien yöpymispaikan maasta riippuen joko netin varauspalveluista saman päivän aikana tai paikan päällä kysellen illalla jonnekin pysähdyttyäni. Välillä etsien ihan kirjaimellisesti, kuten Kuubassa säännöllisten iltaisten parin tunnin sähkökatkosten aikana lähes täysin pimeissä kaupungeissa, joihin kelmeää valoa toivat vain muutamien talojen kuisteille ripustetut valkoista valoa hohtavat kannettavat valaisimet, joiden luokse naapurusto oli kerääntynyt viettämään iltaansa. Yöpaikka löytyi usein autioita kapeita katuja hiljaa ajellen ja taskulampun valossa ovenpieliä tutkaillen, yrittäen löytää virallista merkkiä, joka tarkoittaa kyseisessä kodissa tarjottavan majoitusta.
Muutamia matkoja olen tehnyt moottoripyörällä tai polkupyörällä, mutta useimmat autolla kiertäen. Osalla matkoista olen myös telttaillut, joko leirintäalueilla tai muissa pusikoissa. Nukun silti mieluummin autossa, koska en erityisesti nauti, varsinkaan yksin, teltan pystyttämisestä esimerkiksi myöhään illalla pitkän päivän lopuksi ja aamulla aikaisin jälleen sen purkamisesta ja tavaroiden siirtelystä edestakaisin. Auto on telttaa mukavampi myös sateella ja myrskyssä. Se myös luo illuusion siitä, että tavarat olisivat telttaa paremmin turvassa, vaikka todellisuudessa ammattilainen varmaankin aukaisee auton kuin auton yhtä helposti kuin vetoketjun.
Lasten kanssa matkustaessa yövymme camping-alueilla. Keski-Euroopassa ei muutenkaan ole samanlaisia jokamiehenoikeuksia, kuin meillä Suomessa, joten se on helpoin, luvallisin ja turvallisin vaihtoehto. Laskin etukäteen mitä auto plus me neljä yhteensä maksaisimme leiriytyessämme neljä yötä Amsterdamissa, kaksi Bryggessä, yhden Luxembourgissa ja kaksi luultavasti jossakin päin Ranskaa. Lopputulos oli 240 euroa yhdeksältä yöltä. Naurettavan halpaa, 18-30€/yö. Vertailun vuoksi mainittakoon, että yksi yö hotellissa Monacossa (no ei ehkä reiluin vertailukohde) maksaisi koko perheeltämme yli 500 euroa Booking.comin tarjoamassa halvimmassa vaihtoehdossa.
Laskutoimituksen jälkeen aloin katselemaan camping-alueita myös paluumatkalle ja päätin tilata auton lisävarusteeksi kolmen hengen teltan, jotta koko perhe mahtuu mukaan leiriytymään. Yleensä pidämme eniten mahdollisimman rauhallisista luonnonläheisistä leirintäpaikoista, joissa on upeat näköalat ja mahdollisuus johonkin erityiseen kokemukseen. Toisaalta esimerkiksi Italiasta löytyy aivan upeita leirintäalueita lapsiperheille. On vesipuistoja, carting-ratoja ja vaikka mitä. Emme silti taida mennä niin hyvin varustettuun paikkaan, koska tarkoitus on keskittyä tutkimaan paikallisia nähtävyyksiä, eikä viettää koko lomaa leirintäalueella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti