Paluu menneisyyteen

Olen aina vältellyt tunnetuimpia turistikohteita matkoillani ja etsinyt ennemmin omien kiinnostuksenkohteiden mukaista nähtävää ja tehtävää. Lasten kanssa matkaillessa on kuitenkin tullut käytyä kuuluisilla maamerkeilläkin. Firenzen tunnetut nähtävyydet kuuluvat itselläni samaan sarjaan Pisan kanssa. Kaikki menevät katsomaan niitä vaikkei niissä mielestäni ole juurikaan nähtävää.
Ei ihme, että Italiassa on päätetty tänäkin kesänä jakaa ilmaiseksi satoja linnoja, huviloita, torneja ja muita hylättyjä rakennuksia ympäri maata, henkilöille jotka sitoutuvat kehittämään niihin uusia matkailukohteita, jotta entisten kohteiden turistisumat jakautuisivat muuallekin. Valitettavasti hakemuksissa linnan omistajaksi on 40-vuoden yläikäraja, joten sen suuntaiset haaveet täytynee unohtaa tai tarttua nyt viimeiseen tilaisuuteen.

Uffiziin ei taaskaan jaksanut jonottaa.  Lievää uupumusta Italian lukemattomiin hienoihin vanhoihin rakennuksiin alkoi olla havaittavissa, enkä täällä luennoinut lapsille juurikaan kaupungin ja rakennusten historiasta. Katedraalissa kävimme toteamassa kuinka valtaisia höpöttäviä turistilaumoja hyssyteltiin kuulutuksin ja Silenzio! komennoilla. Duomo, Ponte Vechhio, nähty, rasti ruutuun ja jäätelölle.

Käytimme enimmän ajan Firenzessä kaupoissa kiertelyyn. Kävimme mm. pieneltä yhden näyteikkunan kivijalkaliikkeeltä näyttäneessä lelukaupassa, joka jatkuikin loputtoman tuntuisesti kiemurrellen osastolta toiselle koko korttelin läpi. Ostin pulun.

Ystäväni lähti lukion jälkeen au pairiksi Firenzen lähelle. Kyläillessäni hänen luonaan vietimme aikaa päivällä kaupunkia kierrellen, illalla diskossa ja ajellen Fabioiden kyydissä keskellä yötä. Nyt kun katson kaupunkia kaksikymmentä vuotta myöhemmin, voin vaan ihmetellä kuinka (uhka)rohkeita, seikkailunhaluisia ja kokeneita matkailijoita olimme jo silloin.

Muisti toimii kummallisesti ja nuorena kiinnittää huomiota aivan eri asioihin kuin vanhempana.
90-luvun lopussa vietin kesän Italiassa työskennellen Carpissa ja Forte dei Marmissa. Olisin halunnut näyttää perheelleni molempien kaupunkien tutut paikat, mutta Pisaan mennessä ajoimme vahingossa rannikolla liittymän ohi ja Tarot-puutarhaan ehtiäksemme jouduimme jättämään Forte dei Marmin väliin. 

Carpi olikin minulle kaupungeista tärkeämpi, luulin muistavani keskusaukion, kirjaston, hautausmaan, puistot, baarit ja kaikki kolme asuinpaikkaani. Perille saavuttuamme kaupunki ensinnäkin osoittautui noin kymmenen kertaa muistikuvaani suuremmaksi, muistikuvani osittain vääriksi ja en löytänytkään enää minnekään. Kaikin puolin hyvin hämmentävä kokemus ja niin kovin erilainen kuin toiveissani.

Vanhoja hyviä muistoja ei pitäisi yrittää elää uudelleen, kaikki on laimeampaa myöhemmin. Vanhempi versio itsestäni huomasi kaupungissa keittiötarvike-ja lastenvaateliikkeitä, ei kiinnostavia baareja tai ulkoilmadiskoja.