Pakollinen photo-stop Pisassa, jotta lapsetkin pääsevät näkemään kuuluisan tornin.
Olen käynyt Pisassa kahdesti aiemmin ja mielestäni kyseessä on yksi yliarvostetuimmista kohteista.
Totesimme kaikkien aukion rakennusten olevan johonkin suuntaan enemmän tai vähemmän kallellaan. Myös useimmat italialaiset kirkontornit näyttävät olevan kaatumaisillaan, joten en sitten tiedä mikä tekee Pisan kaltevasta tornista erityisen kiinnostavan.
Loppujen lopuksi paikassa ei ole juurikaan nähtävää, silti tornia ympäröivällä aukiolla vaeltaa tuhansia turisteja koko ajan, kaikki ottaen kuvia itsestään joko työntämässä tai tukemassa tornia, me myös. Juuri se järkyttävä ihmismassa tekee muutenkin melko epäkiinnostavasta paikasta lähes sietämättömän. Halua päästä pian pois paikalta lisäsi raskaasti aseistetut sotilaat ja sotilasajoneuvot aukiolla. Nykytilanteessa tuttu näky muissakin käymissämme turistikohteissa.
Selfiekepit ovat helvetistä. Ostimme kuitenkin Jennille katukauppiaalta pinkin yksilön ja saahan sillä toki kuvia joihin koko perhe mahtuu mukaan. (Ja selfiekepin mukaan kaikkiin loppuihin lomakuviin.)
Huomattuani kuinka hirveän kätevä se on monissa tilanteissa haluaisin kyllä melkein jo itsellenikin sellaisen. Käypä hinta kadulla oli 3€, pyynti 10€, maksoin 7€. K ei ymmärtänyt miksi en tinkinyt enempää. Ennen teinkin niin ja olen todella hyvä siinä halutessani. Ehkäpä omatuntoni koitti korvata ne kerrat, jolloin liiankin onnistunut tinkaus on jäänyt myöhemmin kaduttamaan etenkin hyvin köyhissä maissa, varsinkin jos tuote on ollut itsetehty. En ole edelleenkään rikas, mutta nykyään ajattelen silti, että minulle on pieni summa maksaa jostain euro tai pari enemmän ja myyjälle se voi olla iso raha. Jos koen että tuote on minulle silti maksamani summan arvoinen, niin enhän siinä mitään häviäkään. Uusi käytäntöni ei kuitenkaan koske ärsyttäviä myyjiä tai huijareita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti