Kahdenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen viimein Venetsiassa. Kerran jo melkein pääsin tänne aiemmin, mutta auringonpimennys pilasi matkakumppanini näön ja siten koko matkan silloin.
Mainettaan hajuttomampi kaupunki. Saattaa johtua edellisen yön kaatosateesta, vain yksi kapea kanaali hieman tuoksahti, muuten kaupunki näyttäytyi kauniina ja raikkaana. Jo ensimmäisellä vaporettoilulla Canal Grandea pitkin aurinkoisessa säässä kaupunki vaikutti vielä kiinnostavammalta ja näyttävämmältä kuin olin kuvitellutkaan. Kanaaleilla ajellessa muistui mieleen myös Bond- elokuvien unohtumattomat takaa-ajokohtaukset Venetsiassa.
Ensimmäisenä päivänä vilkaisimme pikaisesti ikonisimmat turistikohteet Rialton sillan, Pyhän Markuksen torin (Piazza San Marco) ja basilikan sekä Huokausten sillan. Ainakin minä koen nämä kaupunkien tunnetuimmat kohteet useimmiten vähemmän kiinnostavina kuin kapeat sivukujat ja vähemmän tunnetut syrjäisemmät kohteet.
Kävimme kuitenkin basilikassa sisällä ja poikkeuksellisen upeat kupolikattojen kultamosaiikit olivat kyllä jonotuksen arvoiset. Esimerkiksi Firenzen Duomossa ei ole sisällä juurikaan nähtävää vaikka ulkopuoli on kaunis ja koristeellinen, täällä molemmat puolet oli kauniisti koristellut. Sisäänpääsy oli ilmainen ja tavarat piti jättää säilytykseen ulkopuolelle. Sisällä aarrekammioon ja muihin erityisen näyttäviin kohteisiin oli kuitenkin jokaiseen erillinen 2-5 euron pääsymaksu, josta ei etukäteen ollut ilmoitusta, joten niissä emme voineet käydä, koska rahat odottivat ulkona.
Venetsiassa oli tarjolla myös paljon kiinnostavia taidenäyttelyitä vaikka biennaali oli alkamassa vasta toukokuussa. Palazzo Grassissa ja Punta della Doganassa oli kahteen museoon jaettuna Damien Hirstin Treasures from the Wreck of Unbelievable. Ensimmäisenä päivänä yritimme näyttelyyn kävellen, myöhästyen vain kymmenisen minuuttia viimeisestä sisäänpääsyajasta, seuraavana päivänä luovutimme jo matkalla ja päädyimmekin gondoliajelulle, kolmantena päivänä otimme varman päälle ja aloitimme Palazzo Grassilta. Näyttely oli ennakoitua kiinnostavampi ja huomattavasti sisällökkäämpi kuin aiemmat näkemäni Hirstin näyttelyt. Siellä vierähtikin niin pitkään että näyttelyn toinen osa Punta della Doganassa jäi näkemättä. Kahden vuorokauden matkalippumme menivät nimittäin umpeen ja vaikkei lippujamme ollut siihen mennessä kertaakaan tarkastettu, päätimme olla matkustamatta lipuitta ja hyvä niin, tarkastaja halusi nähdä lippumme juuri ennen voimassaolon loppumista. Yhden päivän lippu maksaa 20€/hlö, kertalippu 7,50€, joten liikkuminen oli sen verran hintavaa ettei lisälippujen ostaminen houkutellut. Kahden päivän liput maksoivat meidän perheeltämme 153€ plus kahdesti kertaliput linja-autoon.
Kaupungissa olisi parhaillaan ollut myös yhden lempikuvaajani David LaChapellen näyttely sekä Hieronymus Bosch, molemmat olisivat olleet kiinnostavia myös lapsille, kuten Leonardo da Vinci museokin. Harmi että monet museoista olivat sen verran hankalien vaporettoyhteyksien päässä, että matkoihin olisi mennyt liikaa aikaa vaikka jätin suunnittelemani Peggy Guggenheimin kokoelmankin väliin. Hieronymus Bosch on Dogen palatsissa Piazzalla, joten jos emme olisi suotta yrittäneet ehtiä ensimmäisenä päivänä Palazzo Grassiin olisimme voineet käydä siellä. Yleensä suunnittelen museokäynnit tarkasti etukäteen, tällä kertaa oli tarkoitus rentoutua ja edetä kaupungissa suunnittelematta, joten jäi sitten käymättä museoissa. Onneksi löysimme muutaman kiinnostavan gallerian joissa oli monipuolisesti sekä tunnettujen, että tuntemattomampien taiteilijoiden teoksia.
Burano värikkäine taloineen vaikutti etukäteen kuuluisampaa Muranoa kiinnostavammalta. Koska en ollut odottanut etukäteen paljoakaan Venetsialta, olin suunnitellut päiväretken läheiseen saareen. Päiväliput vaporettoon kattavat myös matkat Muranoon, Buranoon ja muihin lähisaariin, joten verrattuna turistiristeilyihin kyseisiin paikkoihin, vesibussi on huomattavasti edullisempi ja kätevämpi vaihtoehto, koska silloin saarissa voi vierailla omaan tahtiin eikä valmiin aikataulun mukaan. Ehdimme juuri sopivasti kierrellä Buranon värikkäät kujat ja kanaalien varret, käydä lounaalla, lasiostoksilla ja tutustumassa lasinpuhaltajan työskentelyyn ennen kuin sade alkoi. Loppuillaksi suuntasimme kastumaan majoituksemme Venezian Villagen uima-altaalle. Rio uskalsi ensimmäistä kertaa uida kellukkeilla ilman kiinni pitämistä ja polskutteli koko illan innoissaan ympäri allasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti