2.7.
Vestmannaeyjar eli Westman Islands koostuu 15 pienestä ja vielä pienemmästä saaresta noin tunnin matkan päässä Islannin etelärannikolta. Monien mielestä vasta täällä käydessään on nähnyt todellisen Islannin ja saaria kutsutaan myös Islannin parhaiten varjelluksi salaisuudeksi. Vain saarista suurin Heimaey on asuttu ja nykyään siellä on noin 4000 asukasta. Saarelle pääsee laivalla joko lyhyemmän alle tunnin matkan Landeyjarhöfnistä tai noin viidessä tunnissa Reykjaneksen niemimaalta. Myrkyisellä säällä lautta kulkee aina niemimaan suojaisempaan satamaan. Saarella on myös lentokenttä.
Saaristo on ehkäpä tunnetuin kahdesta tulivuorenpurkauksestaan. 1963 merestä kohosi Surtsey, yksi maailman uusimmista saarista. Se on alusta asti ollut suojeltu ekosysteemin kehittymisen tutkimuskohde. 1973 purkautui Eldfell. Purkaus alkoi varoituksetta keskellä yöllä ja koko saaren silloinen väestö, noin 5000 asukasta evakuoitiin. Onneksi edellisenä päivänä oli ollut kova myrsky, joten koko kalastuslaivasto oli satamassa käytettävissä. Purkauksessa ei menetetty ihmishenkiä, mutta satoja taloja hautautui laavaan ja lähes koko kaupunki tuhkaan. Purkaus kesti viisi kuukautta ja vain 2/3 ympäri Islantia asutetusta väestöstä palasi purkauksen jälkeen takaisin saarelle.
2005 aloitettiin Pompei of the north nimellä tunnetussa projektissa kaivamaan taloja esiin tuhkasta. Vierailimme Eldheimar museossa, joka on rakennettu yhden esiin kaivetun kodin ympärille. Talojen sisällä on nähtävissä edelleen huonekaluja, valaisimia ja muita esineitä, joita paksu tuhkakerros on suojannut kuumuudelta ja laavalta. Näyttelyssä on paljon aikalaiskertomuksia laavan pysäyttämistaistelusta, omaisuuden pelastamisesta purkausta seuranneina päivinä ja suunnattomasta tuhkanraivausurakasta sekä mm. video talonomistajan paluusta esiinkaivetuille raunioille 30 vuotta myöhemmin. Lapset pitivät virtuaalisten talojen etsimisestä tuhka-altaasta. Näyttelyssä on osionsa myös saaren historialle ja Surtseylle.
Saaren muinaisempi historiakin on poikkeuksellisen kiinnostava kertomuksineen algerialaismerirosvojen ryöstöretkestä, jossa suurin osa saaren asukkaista tapettiin tai vietiin orjiksi ja kuinka parikymmentä asukasta palastui piileskelemällä jyrkänteiden luolissa tai heilauttamalla itsensä köysien varassa kielekkeiden yli. Paikan tunnelma on osin edelleen kuin menneiltä ajoilta, joten on mielikuvitusta kutkuttavaa kierrellä ja katsella tätä erikoista saarta.
Olimme lähteneet matkaan pukeutuneina moneen kerrokseen lämpimimpiä vaatteitamme kylmiin merituuliin varautuen. Perillä meitä odotti yksi matkamme lämpimimmistä päivistä ja kuumissamme tallustimme pikku kaupingin katuja. Islannissa tuntuu kuin kaikki tiet veisivät ylöspäin. Museolle kiivetessämme pojat löysivät paikallisen kissaystävän, joka seurasi meitä uskollisesti mennen tullen. Kauniista säästä huolimatta päivän aikana toki satoi, mutta hyödynsimme sen ajan lounastaaksemme mukavassa rantaravintolassa.
Saaren piti olla myös yksi parhaista paikoista bongata lunneja, mutta me emme onnistuneet näkemään muita kuin paikallisia kaloja esittelevän akvaarion yhteydessä sijaitsevassa lunnien pelastuskeskuksessa majailevan yksilön. Ensimmäinen lunnimme. Saari oli myös suurempi kuin luulimme ja koska autopaikkoja lauttaan olisi ollut vapaana vasta viikon päästä, niin kävellen emme ehtineet parhaille rantatörmille. Tässä vaiheessa teimme vielä myös sen virheen, että tähyilimme lunneja rantakallioilta, kuten muitakin merilintuja, ennen kuin myöhemmin yhtäkkiä tajusin niiden asuvan koloissa maassa jyrkänteen laella. Ymmärrettyämme tämän havaitsimme linnut helpommin käydessämme muissa suosituissa lunnikohteissa Dyrholaeyssa ja Borgarfjördur Eystrissä.
Lähtiessämme muutamaa viikkoa myöhemmin kotimatkalle, ostin lentokentältä suositun paikallisen dekkarikirjailijan Yrsa Sigurdardottirin kirjoja, Ashes to Dust tapahtumat sijoittuivat mielenkiintoisesti saaren 1973 purkauksen ja nykypäivässä rakennusten esiinkaivamisen ympärille. Juoni noudatteli asiasisällöltään todellisia tapahtumia ja paikkoja, joten lukukokemus oli poikkeuksellisen mielenkiintoinen juuri saarella vierailleelle. Suosittelisinkin kirjaa matkalukemiseksi Heimaeylle matkaa suunnittelevalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti