Brysselin maailmannäyttelyyn 1958 rakennettu Atomium on raudan kiderakenteen 165-miljardikertainen suurennos ja varsin vaikuttava näky, kun sen alapuolella seisoo. Rakennus muodostuu yhdeksästä pallosta ja niitä yhdistävistä putkista, joiden sisällä kulkee liukuportaita ja portaikkoja, sekä pisimmässä huima hissi, jonka lasikaton läpi voi seurata nousua putkessa. Ylimmässä pallossa on näköalatasanne ja vielä sen yläpuolella ravintola, jossa nautimme yhden matkamme parhaista aterioista maisemia ja akvaariossa vuoroaan odottavia hummereita ihastellen.
Useimmat muut yleisölle avoimet pallot ovat näyttelykäytössä. Pysyvässä näyttelyssä esitellään Atomiumia ja maailmannäyttelyä. Tällä hetkellä vaihtuvana näyttelynä oli lentoyhtiö Sabenan historiasta ja ajasta, jolloin lentäminen oli vielä todellista luxusta, kertova laaja näyttely. Näyttelyihin päästäkseen laskeuduttiin takaisin pohjakerrokseen ja sieltä liukuportaita pitkin uudelleen ylös. Pisimmät jyrkät liukuportaat olivat vähän jännittävät, mutta alaspäin pääsimme laskeutumaan hurjan hauskoja liukuportaita, joiden liikkuvat valot loivat kuin aikatunnelin.
Harva kohde on ollut näin yliopastettu ja silti vaikeasti saavutettava. Navigaattorin luulisi löytävän näin tunnettuun paikkaan, omamme on poikkeus. Yrittäessäni sitten seurata lukemattomia erilaisia, kaikkiin suuntiin näyttäviä opasteita teiden varsilla, päädyimme lopulta tekemään laajan kierroksen aika ajoin näkyviin vilahtavan Atomiumin ympäri, minkään tienviitan johdattamatta perille. Suunnistusongelmien ja paikan ennakoituakin suuremman kiinnostavuuden vuoksi olimme niin paljon myöhässä aikataulusta, että iltaohjelmaksi suunniteltu Luxembourgin taidemuseo Mudam jäisi väliin. Atomium oli kuitenkin sen verran nautittava ja ainutlaatuinen tutustumiskohde ettei edes haittaa. Pojat suuntasivatkin sen sijaan ostamaan viereisestä myyntiautosta vielä belgialaiset vohvelit kuumalla suklaakastikkeella ja vasta sen jälkeen jatkettiin matkaa kohti Luxembourgia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti