Pakollinen matkakohde Carcassonnea pelaavalle perheelle. Erityisesti kiinnosti nähdä kuinka paljon kaupungista löytyy yhteneväisyyksiä nimikkopeliin. Alkuperäinen peli lisäosineen on mielestäni mielenkiintoisin ja monipuolisin eri versioista ja täytyykin pelata kierros heti kotiin palattuamme nyt kun olemme käyneet paikan päällä seikkailemassa.
Saavuimme kaupunkiin illalla ja kävimme ajelulla katselemassa linnaa iltavalaistuksessa. Seuraavana aamuna lähdimme kiertelemään linnoitusta ja sen sisällä olevaa kaupunkia, sekä kävimme vähän kiistelemässä tilauksesta ranskalaisessa ravintolassa (ravintolakäynnit eivät vaan suju tässä maassa). 5/6 kävi myös kummitustalossa, joka oli kuulemma pelottavin ja paras ikinä. Neo ja Rio olisivat halunneet pelottavammalle kierrokselle, onneksi menivät kuitenkin pienemmille suunnattuun, ilman eläviä hahmoja, koska Jenni ja Juno olivat omalla kierroksellaan tarrautuneet toisiinsa koko 15 peräkkäin aukeavan kauhuhuoneen matkan (Jenni myös kiljui melko kuuluvasti). Itse opin jo vuosia sitten, että pelottavat jutut eivät sovi minulle. Voin kyllä mennä niihin, mutta näen enemmän painajaisia myöhemmin.
Linnakaupunki ei nyt oleellisesti eronnut muista näkemistämme paitsi kooltaan. Hyvin säilyneet muurit, tornit, sillat, kaaret ja holvikäytävät muodostivat toki näyttävän kokonaisuuden ja katseltavaa riitti hyvin päiväretken verran. Tätäkin kohdetta vaivaa silti sama kuin muita vastaavia, kaikki tarjonta tuntuu suunnatun vain turisteille ja mitään aitoa tai ainutlaatuista on mahdoton löytää. Tämä koskee niin palveluita, ravintolatarjontaa kuin myymälöiden tuotevalikoimaa. Erityismaininta annettakoon siitä, että lähes kaikkialle pääsi ilman pääsymaksuja. Ainoastaan pieni osa museoineen oli maksullista aluetta ja sielläkin olisi ollut edullinen pääsymaksu ainoastaan perheen aikuisille. Myös useiden myymälöiden tuotteet oli hinnoiteltu monia muita paikkoja hillitymmin.
Lopuksi sytytimme vielä kaupungin komeassa kirkossa kauniiden seinä- ja lasimaalausten alle kynttilöitä menneille rakkaille. Vaikken itse kuulu kirkkoon, ajattelen että muistamisen kohde olisi ehkä pitänyt siitä ja usein tapanani on sytyttää ulkomailla kynttilä, jos satun poikkeamaan hiljaisessa ja tunnelmallisessa kirkossa.
Moottoriteitä oli nähty jo tarpeeksi ja olimme hyvin aikataulussa, joten olin suunnitellut maisemareitin etelärannikkoa pitkin Cannesin ja Nizzan kautta kohti Monacoa. Näkymien lisäksi takapenkillä odotettiin innolla sopivaa rantaa ja vihdoin ennen Cannesia päästiin Välimeren aaltoihin polskuttelemaan parillakin eri rannalla ukkosmyrkyn lähestyessä. Matkalla kaupunkiin tienvarsien ja kukkulanhuippujen toinen toistaan hienompien huviloiden omilta kentiltä nousi ja laski omistajien yksityiskoptereita. Rantabulevardilla meillä oli varaa ainoastaan toinen toistaan seuraavien merkkiliikkeiden näyteikkunoiden katseluun.
Koko matkamme ensimmäinen sade ja ukkonen (jollei ihan ensimmäistä ajomatkaa Travemundesta Hampuriin lasketa) muutti suunnitelmamme ensimmäisestä leirintäyöpymisestä Jennin ja K:n kanssa, koska telttailu ei olisi ollut mahdollista. Otimme hotellihuoneet Nizzasta ja toivoin ettei K joudu tällä Nizzan vierailullaan tekemisiin poliisien kanssa, yövyimme kuulemma aivan edellisen putkareissun aiheuttaneen pizzerian lähellä (niin, ne epäonniset ravintolakäynnit Ranskassa). Saimme jostain syystä kaksi viiden hengen huonetta, joten nukkumapaikoissa oli valinnanvaraa. Muuten ihan perustason hotelli ilahdutti kyllä tavallista enemmän, kun oli hetken miettinyt vaihtoehtona leirintäaluetta kaatosateessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti