Finnlines

31.3.-1.4.

Onneksi olin pakannut autoa koko viikon ennen lähtöä, koska kiirehän siinä taas meinasi lopulta tulla. Pojat menivät vielä kouluun perjantaina ennen lähtöä ja itse ahdoin sillä välin viimeisiä varusteita mukaan matkaan. Rio osallistui oksentamalla sillä välin sohvalle. Täysin tyypillistä, joku on aina kipeänä, lähdetään minne vaan. Meillä matkakuumetta podetaan kirjaimellisesti.

Pakkaaminen pitkällä kaavalla kannatti siinäkin mielessä, että varmaan ensimmäistä kertaa ikinä emme unohtaneet mitään. Päivitetty navigaattori meinasi kyllä aiheuttaa ajamaan lähtiessä pienoisen pulman, koska saadaksemme kaikki tarvittavat maat mahtumaan, K oli näemmä joutunut poistamaan Suomen ja minä en koskaan ole käynyt Vuosaaren satamassa. Junon kännykällä suunnistettiin sitten lähtöpisteeseen. Lisäjännitystä tarjosi yllättävän lumisateen ja kesärenkaiden yhdistelmä.

Laivaan ajettaessa meidät ohjattiin kaikkein ylimmälle autoparvelle ja siellä kääntyillessä ja peruutellessa olin melko kiitollinen vihdoin kuntoon saadusta parkkitutkasta, vaikka ilmankin pärjäsin vuoden verran. Enpä muuten ole ikinä ollut töissä tai matkustajana laivalla, jossa olisi yhtä
mukava ja avulias henkilökunta. Merikin oli miellyttävän tyyni, joten en kärsinyt pelkäämästäni matkapahoinvoinnista lainkaan (tai sitten uudet lääkkeet olivat tehokkaita).

Etukäteen ostetut ateriapaketit takasivat sen, että ruokaa riitti. Tekemistäkin oli enemmän kuin osasin odottaa ja koska lapsimatkustajia ei tähän vuodenaikaan juurikaan ollut, saimme leikkihuoneen ja saunaosaston useimmiten ihan yksityiskäyttöön. Suunnilleen Junon ikäinen venäläinen poika isänsä kanssa haastoi pojat pelaamaan heidän kanssaan pöytäfutista ja heistä saatiin loppumatkalle seuraa pelailemaan liitokiekkoa, x-boxia ja innostuivat isot pojat Neon ja Rion kanssa pallomereenkin. Rakensin pojille myös este-ja tehtäväradan leikkihuoneen ympäri kaikista huonekaluista ja muista tavaroista ja sitä kiertäessä kului mukavasti aikaa ja energiaa. Itse ehdin lukaista leikkihuoneen nojatuolissa kaikki matkalukemiseni.

                         

Travemundessa pääsimme viimeisinä ulos laivasta vasta yhdeltätoista illalla ja sateessa, salamoiden välähdellessä aloitimme ajomatkamme kohti Hampuria. Onneksi olin ilmoittanut etukäteen, että myöhästymme todennäköisesti sisäänkirjautumisajasta, joten olin saanut ovikoodin jo aiemmin ja meitä odotti hotellin ulko-ovessa tervehdys ja huoneemme ovi oli jätetty meitä varten auki. Suosittelen lämpimästi Hotel 108 automatkailijoille, jotka kaipaavat turvallista pysäköintipaikkaa ja edullista yöpymispaikkaa Hampurin lähellä. Herttainen omistaja huomioi meitä myös aamiaisella, laitteli pojille kaakaota ja hintaan kuuluva aamiainen oli muutenkin hyvä.