Brygge

6.4.

Ilmastointiteippi on yksi tärkeimpiä tavaroita pakkauslistallani, sille löytyy aina käyttöä.

Saavuimme Bryggeen suunniteltua myöhemmin, koska Keukenhofista lähtiessä auton alta alkoi kuulumaan huolestuttavaa ääntä ja pysähtyessämme tarkistamaan asiaa huomasimme jonkin suurehkon mustan osan roikkuvan alustasta johdon varassa, raahautuen mukana tien pintaa pitkin.
Stern Autohan oli minulla jo lähes pikavalintana puhelimessa, joten soitin sinne vaikka olimme jo toista sataa kilometriä kauempana, he olivat kuitenkin lähin tuntemani apu. Kuvaviestin lähettäminen ei jostain syystä onnistunut, joten koitin sitten kuvailla englanniksi kyseistä kappaletta, jonka kuvaileminen edes suomeksi olisi hankalaa. Kertomani perusteella korjaaja oli sitä mieltä, että kyseessä olisi lämpömittarin anturi ja hän ehdotti, että koittaisin työntää sen puskurin sisään ja ajaa lähimpään mersun huoltopisteeseen. Tungettuani osan vaivalla sisään liian pienestä raosta ja teipattuani koko alareunan ja etukulman kiinni ilmastointiteipillä, olin niin tyytyväinen lopputulokseen, että totesin huoltoliikkeessä käynnin turhaksi ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Bryggen vanha kaupunki on todella kaunis. Se on myös juuri sopivan kokoinen päivässä kierrettäväksi. Vaikka muutenkin olemme matkailleet tällä kertaa harvinaisen paljon tyypillisissä turistikohteissa, täällä ylitimme itsemme ja osallistuimme suunnilleen kaikkeen mitä turistille on tarjolla. Kävimme jälleen kanavaristeilyllä, katselimme vohveli-, suklaa-, pitsi-, olut-, joulukoriste- ja Tintti-myymälöitä sekä ajelimme hevoskärryillä vanhassa kaupungissa. Vihreää ankeriasta emme kylläkään maistaneet, vaikka Jenni väitti sen olevan tyypillinen belgialainen ruoka tehdessään esitelmät kaikkien matkamme maiden perinneruoista. Myös kuuluisa Michelangelon Madonna of Bruges jäi näkemättä, koska en ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi matkoilla kiertäisi kirkkoja katsomassa, jos ei niissä koskaan muutenkaan käy. Ilmestyskirjan Neljä ratsumiestä -patsaat näimme kirkon ulkopuolella.

Hevosajelusta nautimme lopulta kaupungin määrittämään 50 euron vakiohintaan. Matkaillessa yksi harmittavista asioista on huijarit ja periaatteesta kävin tekemässä valituksen ajureista joilla tuntui olevan käytäntönä yhteinen turistien vedätys. He joukolla valittelivat kyytiä odottaville kuinka eivät muka saa palkkaa eikä hevonen ruokaa ilman tippejä ja virallinen hinta ei kuulemma riitä pollen käynnistämiseksi. Tyypillistä Afrikassa ja Aasiassa kierrellessä, mutta enpä ole juurikaan törmännyt ilmiöön Länsi-Euroopassa. Jouduttuani ensin pahoittelemaan innoissaan kärryissä odottaville lapsille, ettei käteisenä varaamani 50 euroa riitäkään,  kuulin kirjallisia valituksia tarvittavan, jotta huijaukseen voidaan puuttua. Emme silti antaneet tämän pilata meiltä kaupungin muuten viehättävää tunnelmaa.